Poroperheemme polku alkoi kymmenisen vuotta sitten, kun porotalous agrologi Jarmo ja porobiologi Sanna-Mari kohtasivat toisensa. Vuonna 2012 päätimme alkaa jatkamaan Jarmon suvun perinnettä poronhoidon parissa. Poronhoito on perheemme pääelinkeino ja elämäntapa, johon olemme myös neljä lastamme kasvattaneet. Vauvasta lähtien he ovat rintarepussa ja selkärepussa kulkeneet mukanamme tutustumassa porotöihin. Nyt he ovat jo oiva apu vasanmerkkuussa ja erittäin innokkaita porokilpailuharrastajia. Poronhoito antaa yhteisöllisyyden tunnetta ja mahdollisuuden erityisen luontosuhteen muodostumiseen, kun poronhoitotöissä seuraamme porojen ja vuodenaikojen rytmiä.
Poromme laiduntavat vapaana ympäri vuoden Itä-Kuusamossa, joten ennakoinnin oppiminen luonnonolosuhteiden vaikutuksista porojen käyttäytymiseen on ensiarvoisen tärkeää. Tärkeää meille on myös luonnon kunnioitus ja antaa mahdollisuus lastemmekin jatkaa suvuissamme kulkenutta perinteistä poronhoitoa. Luonnon ja poron kunnioittaminen tarkoittaa myös, että olemme valmiita kehittämään toimintaamme, opiskelemaan alaa ja ennen kaikkea kuulemaan tuotteistamme Teidän palautettanne.
Sanna-Mari valmistaa myös käsitöitä poronluusta ja -nahasta, sekä hopeasta. Näin ollen korumateriaaleiksi porosta tulee hyödynnettyä muun muassa sääri- eli konttiluut, jotka muutoin menisivät hävikkiin.
Lisäämme tähän vielä hippusen erityisen mielenkiintoista tarinaa Jarmon porosuvuista. Sukututkimuksen mukaan Aikkilan suku polveutuu 1500-luvulla eläneestä kuuluisasta Lapin lintunoidasta nimeltään Angi. Tämän jälkeläisen Angi Anginssonin (suuri noita) hauta (1600-luku) on löytynyt Posion Kitkan Lehtoniemestä. Kitkan lapinkylä on ollut osa Kemin Lappia. Jarmon esivanhemmat Rukajärven Aikinniemessä ovat ottaneet käyttöön Aikkila sukunimen 1800-luvulla. Samalta vuosisadalta on peräisin puumerkki kota-A, joka on edelleen käytössä.
Lähde: Erkki Aikkilan tekemä sukututkimus